Moni suomalainen kaipaa valoa ja lämpöä talvea katkaisemaan. Itse en erityisemmin tähän ryhmään kuulu, mutta onneksi puolisoni kuuluu. Katariina keksi jostain idean suunnistusmatkasta, josta sai minutkin kiinnostumaan. Vaihtoehtoja löytyi Uudesta-Seelannista Keski-Eurooppaan. Kohteeksi valikoitui lopulta Portugaliin kuuluva Madeira, joka on hieman Asikkalaa suurempi saari Atlantilla. Madeiran luontoa ei ole suotta kehuttu kauniiksi ja maisemia mahtaviksi. Pienestä koostaan huolimatta saarelta löytyy useita yli 1800m korkeita vuoria. Suunnistuksen osalta tämä ounasteli mukavasti nousua ja laskua. Kuvassa harjoituskohteet on sinisellä ja kisat punaisella.
Matkaohjelmamme oli rakennettu joustavasti suunnistuksen ympärille ja kohokohtana oli kolmipäiväinen Madeira orienteering meeting reissun loppupuolella. Matkanjärjestäjänä toimi vuosia suunnistusmatkoja järjestänyt Aki Saranen ja järjestelyt rullasivat suhteellisen leppoisasti. Erityisen mukavaa oli, että päivien ohjelmat alkoivat yleensä kymmenen maissa, vaikka aamuvirkut matkakaverini olisivat varmasti olleet valmiita jo aiemmin säntäämään metsään.
Olimme Madeiralla viikon ja alkuviikosta meillä oli mahdollista tutustua Madeiran monipuolisiin kasvoihin saaren maastoja kierrellen. Suunnistuskohteet olivat hyvin erilaisia. Ensimmäinen pysähdys oli Chao da Lagoan avoin alue noin 1400 metrin korkeudessa. Nousut vuorille serpentiiniteitä pitkin olivat sinänsä jo kokemus, maisemat olivat usein henkeäsalpaavia ja kasvillisuuden muutos auton kiivetessä rinnettä ylös oli nopeaa. Paikan päällä huomattiin ohjeistus lämpimämpien vaatteiden mukaan ottamisesta aiheelliseksi, lämpötila oli tippunut rannan reilusta 20 asteesta noin 7 asteeseen. Pikainen vaatteidenvaihto suunnistuskamppeisiin ja maastoon. Kaikki harjoituskartat olivat viimevuosien kisakarttoja ja täten rastipisteistä puuttui rastiliput. Pisteet olivat kuitenkin suhteellisen helppo löytää. Ensimmäistä kertaa ulkomailla suunnistuskarttaan tarttuessa huomio kiinnittyi aluksi kartan väritykseen. Suomessa kun on tottunut karttojen olevan pääsääntöisesti valkoisia, oli tämä kartta lähes kokonaan beige – avointa aluetta, jossa siellä täällä muutama laikku valkoista ja eri sävyistä vihreää viivoitusta ja täplää. Kokemus oli… opettavainen. Jos kartalle on merkitty tummaa vihreää, kannattaa alue kiertää kaukaa! Tummanvihreä osoittautui erittäin ikäväksi piikkipensaaksi tai vähintään yhtä ikäväksi ruusuköynnösviidakoksi. Minä päätin suorasuunnistuksen ystävänä aluksi seurata viivaa, mutta suhteellisen monen pistoksen ja ärräpään jälkeen totesin strategian huonoksi. Kartta itsessään oli hyvä ja hyvin suunnistettava sekä maasto hyvin erilaista kuin Päijät-Hämeessä. Samalla retkellä käytiin tutustumassa Madeiraa halkoviin levadoihin, jotka ovat vuorille rakennettuja vettä kerääviä kanaaleita. Levadoita pitkin pystyi usein kulkemaan suhteellisen turvallisesti ja näkymät olivat huikeita.
Seuraava harjoituskohde oli Fanalin alue saaren länsiosassa. Ennen suunnistusta suunnattiin Porto Moniziin merivesialtaisiin, joita oli rakennettu luonnollisten laava-altaiden jatkoksi. Fanaliin noustiin taas jännittäviä serpentiinejä pitkin ja periltä löytyi hieman eilistä vehreämpi avoinalue, jolla laidunsi muutamia lehmiä. Kartta rajautui etelässä ja lännessä tiehen ja pohjoisessa huimiin jyrkänteisiin. Tällä kertaa juoksin radan Leinon perässä, joskaan hän ei minua olisi mukaansa tarvinnut. Ylipäätään lasten radat olivat helppoja, ainakin Leinon mielestä. Täällä vihreät alueet osoittautuivat täysin läpipääsemättömiksi tiheiköiksi, jotka oli joko kierrettävä tai mentävä polkuja pitkin läpi. Fanalista suuntasimme taas levadoille, nyt kohteena oli Lagoa das 25 fontes. Retki oli hieno ja kuvaa hyvin Madeiraa. Lähtöpisteestä polku laskeutui noin 350 metriä vuoren rinnettä nuollen, alkumatka oli kulunutta tietä muuttuen myöhemmin vehreää metsää halkovaksi levadapoluksi. Perillä odotti kaunis lampi, johon tippui 25 vesiputousta. Seuraavana päivänä tutustuimme vielä Funchalin kaupungin sprinttialueeseen. 1400-luvulla perustetusta kaupungista löytyi paljon kapeita kiemurtelevia katuja, puistoja, kävelykatuja ja muuta mukavaa suunnistettavaa.
Kilpailu, johon osallistuimme, oli paikallisen seuran järjestämä Madeira Orienteering Meeting. Osakilpailuja oli kolme ja niihin osallistui reilu 200 suunnistajaa 11 maasta; portugalilaisten jälkeen eniten oli suomalaisia. Järjestelyt toimivat hyvin. Ensimmäinen kilpailu oli perjantaina iltasprintti Funchalissa. Radat osoittautuivat helpoiksi ja pitkiä reitinvalintavälejä ei juuri ollut, olennaista oli korttelien kiertäminen oikeilta puolilta ja ennen muuta nopeus ja toteutuksen suunnittelu juostessa. Lamppua tarvitsi oikeastaan vain kartanlukemiseen, sillä kaupungissa oli suhteellisen paljon valoja.
Lauantaina suuntasimme toiseen osakilpailuun Chão das Aboboreirasin rinteille. Paikan päällä odotti aiempia kohteita hieman metsäisempi alue ja korkeuseroa näytti olevan paljon. Minun ratani oli 3,9km ja nousua karttaan oli merkitty 160m… Ilmeisesti en osannut valita useinkaan pienintä nousua. Rata oli mielenkiintoinen jakautuen kahteen syvien notkojen rajaamaan alueeseen. Muutamia pummejakin mahtui matkaan. Ensisijaisesti ajatukseni oli mennä suhteellisen suoraan viivoja pitkin ja kiertää suurimmat mäet ja vihreät alueet. Rastivälillä 7-8 suunnitelmani ontui. Olin jo harjoituskohteissa ihmetellyt jokinotkojen jyrkkyyttä ja syvyyttä ja nyt pitäisi mennä sellaisen poikki. Ensin tein suunnitelman kiertää notko polkua pitkin lännestä. Rastiväliä toteuttaessa tulin toisin aatoksiin ja päätin suoristaa kulkuani, tämä oli huono idea. Jonkun matkaa pusikoissa rämmittyäni tulin ylitsepääsemättömän jyrkänteen reunaan, hieman alempaa pääsin kiipeämään jyrkänteen ja lähdin nousemaan kohti rastia. Luultavasti rastiväli olisi kannattanut toteuttaa itäisellä kierrolla polkuihin tukeutuen.
Sunnuntain viimeinen osakilpailu suunnistettiin vaihtelevassa rinteisessä maastossa ja kartassa riitti luettavaa. Rasteja oli taas paljon ja muutamia haastavampia välejä mahtui mukaan. Maalissa järjestettiin vielä palkintojenjaot osakilpailuiden pisteiden mukaan.
t. Lauri Latva
